Soomesopp jäi ensimmäisellä kerralla ottamatta kuultuani, että siinä on kaalta, perunaa ja makaronia. Kummeksuvaan katseeni vastattiin kysymyksellä: "Mutta niitähän on Suomessa, eikö olekin?" Toisella kertaa oli jo pakko maistaa ihan uteliaisuuden vuoksi. Makaroni olikin spaghettia ja haalean harmaassa sopassa oli myös jauhelihaa. Söihän tuon enempiä mukisematta. Virolaisiin suosikkeihini se ei silti lukeudu.
Täkäläiset kuittaavat lounaan usein teellä ja piirakoilla. Kun satsiin kuuluu keskimäärin kaksi tai kolme piirakkaa, kyllä sillä nälkä lähtee. Pirukas on oikeastaan voi- tai pullataikinaan kääräisty pikkuannos. Kala-, liha-, kaali,- muna- ja nakkipiirakan lisäksi tarjolla on makeita omena-, hapankerma- ja päärynäpiirakoita. Kaikkia en ole varmaan edes nähnyt. Viinerpirukas eli nakkipiirakka vei kyllä nälän tänään pariksi tunniksi. Paras yllätys on ollut kalapiirakka. Piirakan sisällä oli Tallinnan kiluja (pukkuruisia kilohaileja) ja kokonainen kananmuna. Perinneruokaa kätevässä kuljetuspakkauksessa.
Toinen vaihtoehto pikalounaaksi on jälkiruokakulhollinen majoneesisalaattia. Pakastevihanneksia ja kenties jotain muuta ynnä reilusti majoneesia. Tämä on hoikkien tallinnattarien salaisuus.
Jos soppaa aiotaan syödä, silloin mennään oikein ruokalaan tai ravintolaan. Otetaan pieni annoskulho ja täytetään se seljankalla. Annoskulho vetää soppaa yllättävän hyvin tai sitten soppa on tavallista ruokaisempaa (lue rasvaisempaa), sillä siitä täyttyy aika hyvin. Ja hapukooria päälle. Täkäläinen hapukoor eli hapankerma ei ole läheskään niin hapanta kuin Suomessa myytävä smetana tai ranskankerma. Jos ei välitä hapukoorista, saa olla tosi vikkelä välttääkseen sen. Tapoihin kuuluu lätkäistä reilu ruokalusikallinen sopan päälle ja samalla kysyä, "Kai otatte hapankermaa?".
Mikäli hapankerman osaa välttää, suolasta ei selviä millään. Sopat ovat suolaisia, ja paikalliset laittavat annokseensa vielä lisää suolaa. Täällä olisi Pekka Puskalle töitä. Leipäkin on suolaista eikä suomalaisille tuttuja sydänmerkkejä näe missään.
Suolaisen ja happaman ystävä selviää Virossa mainiosti. Vielä parempi, jos hänelle maistuvat ruoat, joissa on kaalia, perunaa ja (huonosti leikattua) sianlihaa. Kasvisruoan ja tuoreiden vihannesten ystävät saavat käyttää mielikuvitustaan tai tehdä ruokansa itse. Tomaattikeittoa saa miltei paikassa kuin paikassa, mutta tuoreita salaatteja harvemmin. Talvella oli tarjolla porkkanaraastetta, punajuurisalaattia ja raastettua kaalta. Kevät on tuonut muassaan lisäksi kiinankaalisalaatin, jossa on jo kurkkua ja tomaattia.
Tiedän toki, että Tallinna on kukkuroillaan hienoja gourmet-ravintoloita. Niihin olen uskaltautunut vain kerran, opiskelijabudjetilla kun syödään paikallisten suosimissa paikoissa.
