Havaintoja leffakatsomossa: Salsaa ja jalkahikeä

Kun Suomessa mennään elokuviin, sinne tullaan ajoissa ja katsotaan elokuvaa - ainakin yleensä. Tallinnassa on toisin. Elokuvasaliin tupsahdetaan, kun alun mainosten arvellaan olevan lopussa. Yleensä näin onkin, sillä leffa on edennyt jo pitkälle viimeisten katsojien kompastellessa keskellä riviä oleville paikoilleen.
  Toisinaan pariskunnan kauniimman osapuolen yllättää tässä vaiheessa nälkä. Niinpä siippa lähtee hakemaan juotavaa ja syötävää. Taas katsojat nousevat ylös ja antavat tietä mennen, tullen. Yleisin eväs on popcorn, mutta saliin saa tuoda myös nahcoksia tomaattisalsan kanssa. Olenpa nähnyt saliin kannettavan täysiä punaviinilasejakin. Tämä kaikki on tapahtunut tavallisissa kaupallisissa elokuvasaleissa.
  Erikoisleffateatterit ovat oma lukunsa. Artiksessa popcornit takavarikoidaan elokuvan ajaksi, mutta saliin saa viedä maitokahvin reilun kermavaahtokuorrutuksen kera. Oma lukunsa on tietenkin Söbrus, jossa kahvia, olutta ja viiniä voi ostaa salissa olevalta tiskiltä.
  Tavallisissakin elokuvapaikoissa riittää ihmeteltävää. Anime-viikolla Solariksessa isä tuli lapsensa kanssa saliin ja piti läppäriä avoinna. Hän sulki sen vasta, kun leffan alkutekstit olivat pyörineet.
  Suomessa ei pidetä siitä, että kännykät pirisevät katsomossa. Tallinnassa siitä ei piitata. Päinvastoin, jos kännykkä soi, siihen myös vastataan ja jutellaan asiat halki.
  Muutoinkin elokuvissa käyttäydytään kodikkaasti. Kengät otetaan jalasta ja koivet oikaistaan edessä olevan penkin selkänojalle. Mikäs sen lokoisampaa, kun katsella leffaa autiopaikalta mukavassa asennossa kuin kotisohvalta ikään. Paikkaa vaihtaa se, jota toisen jalkahiki tyhmpäisee.

Tyhjäkäyntiä ja kaahailua

Lumet sulavat Tallinnassa hyvää vauhtia ja lämpötila pysyy plussan puolella. Siitä huolimatta kadun varrella tai pihalla odottava auto saattaa hyristä kymmeniä minuutteja. Kovilla talvipakkasilla tyhjäkäynnin pystyi vielä selittämään itselleen sillä, että osa autoista on vanhoja ja vaikea saada liikkeelle. Enää ei tämäkään auta, vaan on pakko myöntää, että täkäläiset autoilijat eivät yksinkertaisesti piittaa, mitä ilmaan päästävät.
  Päiväsaikaan suojatielle on turvallista astua, sillä autot pysähtyvät ja antavat jalankulkijan mennä. Iltaisin meininki on toinen. Yritäpä edes ylittää katua, kun kaaharit paahtavat teitä pitkin. Liikennevaloistakaan ei ole hyötyä, sillä punainen on ilta-aikaan autoilijoille vain hävytön ehdotus. Parempi on juosta vikkelästi alta pois.
  Julkinen liikenne toimii hienosti. Tosin talvella pari kertaa trollikoiden eli johdinautojen johtimet irtosivat ja liikenne Mustallemäelle seisahtui miltei tyystin. Pysäkillä olleille ihmisille tultiin kertomaan heti asiasta. Puolen tunnin värjöttelyn jälkeen liikenne palasi entiselleen.
  Hyvän kotikasvatuksen saaneet vaihto-opiskelijat ovat täällä ihmeissään. Kun he antavat paikkansa vanhukselle, tämä kieltäytyy. Näin useimmin, mutta joskus istuin kelpaa. Syytä vanhusten seisomishaluun en ole vielä keksinyt.
  Lumen sulaminen on paljastanut myös uusia jalkakäytäviä. Talvella lunta kipattiin surutta jalkakäytäville eikä niitä aurattu. Pari asfaltoitua jalankulkuväylää tuntuvat kuin ihmeeltä. Samalla on selvinnyt, että talvinen aurattu  kulkuväylä menikin puiston nurmen poikki. Enää sinne ei ole asiaa.