Käsitykseni kielitaitoisista ja ahkerista eestiläisistä opiskelijoista on rapistumassa.
Viime viikolla peruttiin jo toinen englanninkielinen kurssi, koska osanottajia ei tullut yhtä enempää. Se ainokainen olin minä. Käytäntönä on, että opiskelija päättää viimeistään toisen luentokerran jälkeen, ottaako hän kurssin vaiko ei. Luennoitsija on ikään kuin kauppaamassa tuotettaan ne kaksi ensimmäistä kertaa. Jos tarpeeksi osanottajia tulee, kurssi pidetään.
Pari viikkoa sitten amerikkalaisen luennoitsija ilmoitti, että nyt riitti tyhjille saleille luennointi. Tehkää tehtävät ja saatte merkinnät, hän viestitti. Hän aikoo siirtyä kokonaan tutkijaksi. On kuulemma saanut tarpeekseen siitä, että opiskelijat vaihtuvat salissa tuon tuosta ja välillä ei ole ketään paikalla.
Täytyy antaa hieman tunnustustakin. Eestiläisten englanniksi pitämille kursseille riittää osanottajia, jos aihe on helppo ja kiinnostava. Niin ja onhan saksalaisen pitämällä median taloutta ja kultuuria koskevalla kurssilla peräti yksi eestiläinen. Me muut olemme sitten Kiinasta, Liettuasta ja Suomesta.
Yliopisto ja erityisesti BFM markkinoivat itseään englanninkielisellä kurssitarjonnalla. Kun joukosta karsitaan kaikki perutut kurssin, kuinkahan pitkäksi luettelo mahtaa jäädä...
No, onpahan aikaa seurata maailman tapahtumia, Japanin maanjäristyksen jälkivaiheita ja Pohjois-Afrikan kansannousuja.
