Lääne-Tallinna Keskhaigla

Silmätulehdus äityi niin pahaksi, että oli pakko lähteä paikalliseen terveyskeskukseen. Hienoa sinänsä, että keskuksella on myös englanninkieliset sivut. Harmi, että puhelinnumero ei vastannut.
  Vastaanotto löytyi puutteellisellakin eestillä, ja asiointi sujui suomeksi. Vastaanottava terveydenhoitaja oli selvästi käynyt jossain vaiheessa töissä Suomessa.
  Eurooppalaisella terveyskortilla lääkärissäkäynti maksoi saman kuin paikallisiltakin eli 3,20 euroa. Vaikka hinta on selvästi suomalaista halvempi, jonotus kesti miltei yhtä pitkään. Reilun 2,5 tunnin jonotuksen jälkeen lääkäri tutki silmät, määräsi lääkkeet ja muistutti käsien pesun tarpeellisuudesta. Talvi ja flunssavirukset, näet.
  Odottaminen sujui kyllä siistimmissä merkeissä kuin kotipuolessa. Pari kätensä katkaissutta, yksi lapsi, pari aikuista naista, joista toinen päätyi neurologille, ja pari apeaa miestä. Ja täysi hiljaisuus. Ei yhtään örveltävää, otsa auki olevaa juoppoa tai huumehöyryistä nuorta, vaikka tämä on Lasnamäenkin terveyskeskus. Onkohan viikonloppuisinkin yhtä leppoisaa?

Liukasta

Jos Helsinki on pulassa lumen kanssa, niin Tallinnan Vanha Kaupunki vasta onkin. Ahtaat kadut eikä muuta paikkaa pukata lunta syrjään kuin seinänvierus.

 Yksi keino raivata kunnon kulkuväylä on tietysti hakata tallautunut lumi irti kadusta. Sen jälkeen katu putsataan vielä kuumalla vedellä, joka jäätyy hetken kuluttua mustaksi jääksi. Kun siihen sataa lunta päälle, onpa mukava luistella. Täkäläiset osaavat taidon jopa piikkikoroilla! Minä en edes tasapohjakengillä.

 Toinen kikka on heittää suolaa kaduille, jolloin lumesta tulee kummallista muhua. Muhukin paakkuuntuu liukkaiksi muhkuroiksi ja pieniksi kumpareiksi. Niillä taiteillessa voi tietenkin ajatella, että toisen kulttuurin oppiminen on yhtä hankalaa kuin tasapainon löytäminen Tallinnan talvisilla kaduilla.

 Toistaiseksi vielä pystyssä!